EU:n akkuasetus ja digitaalisen tuotepassin vaatimukset

Johdanto EU:n akkuasetukseen

EU:n akkuasetus (asetus 2023/1542) on yksi kunnianhimoisimmista kestävyyssäädöksistä, joita Euroopan unioni on koskaan hyväksynyt. Se tuli voimaan 17. elokuuta 2023, korvaa aiemman paristodirektiivin ja tuo kattavat vaatimukset akun koko elinkaarelle raaka-aineiden hankinnasta valmistukseen ja käyttöön sekä keräykseen, kierrätykseen ja uusiokäyttöön.

Tämän artikkelin kannalta merkittävintä on ehkä se, että akkuasetus on ensimmäinen EU-säädös, joka edellyttää digitaalisia tuotepasseja tietylle tuoteryhmälle. Akkupassia koskevat vaatimukset, joita sovelletaan sähköajoneuvojen akkuihin, kevyiden kulkuneuvojen akkuihin ja yli 2 kWh:n teollisuusakkuihin, ovat uraauurtava koetapaus laajemmalle digitaalisen tuotepassin kehykselle, joka otetaan käyttöön ESPR-asetuksen nojalla monissa muissa tuoteryhmissä.

EU:n akkuasetus lyhyesti

Akkujen valmistajille, maahantuojille ja jakelijoille akkuasetuksen digitaalista tuotepassia koskevien vaatimusten ymmärtäminen ei ole vapaaehtoista. Määräajat lähestyvät nopeasti, ja tiedonkeruuseen ja tiedonhallintaan liittyvät monimutkaiset haasteet edellyttävät, että valmistautuminen aloitetaan hyvissä ajoin. Tässä artikkelissa kerrotaan kattavasti, mitä asetus edellyttää ja miten yritykset voivat valmistautua.

Soveltamisala ja akkuluokat

Akkuasetusta sovelletaan kaikkiin EU:n markkinoille saatettaviin akkuihin riippumatta niiden kemiasta, muodosta, tilavuudesta, painosta tai rakenteesta. Digitaalista tuotepassia koskevia vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta samalla tavalla kaikkiin akkutyyppeihin. Asetuksessa erotetaan useita akkuluokkia, joihin kohdistuu erilaisia velvoitteita.

Akkuluokat ja niiden merkitys digitaalisen tuotepassin kannalta:

• Kannettavat akut: kuluttajalaitteissa käytettävät yleiskäyttöiset akut, joihin ei sovelleta akkupassivaatimuksia mutta joita koskevat merkintä- ja tietovelvoitteet
• Kevyiden kulkuneuvojen akut: sähköpotkulaudoissa, sähköpyörissä ja vastaavissa ajoneuvoissa käytettävät akut, joihin sovelletaan akkupassivaatimuksia helmikuusta 2027
• Käynnistys-, valaistus- ja sytytysakut (SLI-akut): ajoneuvojen käynnistysakut, joihin sovelletaan tiettyjä tietovaatimuksia mutta ei täysiä passivelvoitteita
• Teollisuusakut: teollisissa sovelluksissa käytettävät akut, joista yli 2 kWh:n akkuihin sovelletaan akkupassivaatimuksia helmikuusta 2027
• Sähköajoneuvojen akut: sähköajoneuvojen käyttövoimaksi suunnitellut akut, joihin sovelletaan kattavimpia passivaatimuksia helmikuusta 2027

Jos haluat tarkemman kuvan siitä, miten akkupassit sijoittuvat laajempaan ESPR-kehykseen, lue artikkelimme ESPR-asetuksen mukaisista akkupassivaatimuksista, jossa käydään tekniset eritelmät ja tietostandardit läpi yksityiskohtaisesti.

Akkupassin tietovaatimukset

Akkupassissa on oltava kattava joukko tietoja akun tunnisteista, koostumuksesta, suorituskyvystä ja kestävyysominaisuuksista. Asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäädöksissä määritellään yksityiskohtaiset tietokentät, jotka on täytettävä jokaiseen akkupassiin. Näin syntyy kattava digitaalinen tietue, joka seuraa akkua sen koko elinkaaren ajan.

Akkupassin keskeisiin tietoluokkiin kuuluvat yleiset tiedot, kuten valmistajan tunnistetiedot, akun malli, valmistuspäivä ja -paikka, paino ja yksilöllinen tunniste. Hiilijalanjälkitietojen on katettava akun kokonaishiilijalanjälki asetuksessa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuna, ilmaistuna kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia akun kapasiteetin kilowattituntia kohden, sekä hiilijalanjäljen suorituskykyluokka.

Toimitusketjun asianmukaista huolellisuutta koskevissa tiedoissa on dokumentoitava valmistajan raaka-aineiden hankintaa koskevat huolellisuusperiaatteet, erityisesti koboltin, litiumin, nikkelin ja luonnongrafiitin osalta. Suorituskyky- ja kestävyystietoihin on sisällyttävä nimelliskapasiteetti, odotettu käyttöikä sykleinä ja vuosina, energian meno-paluuhyötysuhde sekä kuntoa kuvaavat parametrit. Lisäksi koostumus- ja materiaalitiedoissa on eriteltävä akun kemia, kriittisten raaka-aineiden pitoisuus sekä koboltin, lyijyn, litiumin ja nikkelin kierrätyssisällön osuudet.

Näiden laajojen tietovaatimusten vuoksi akkuvalmistajien on luotava vankat tiedonkeruu- ja tiedonhallintaprosessit koko toimitusketjuunsa. Haaste on erityisen suuri kriittisten raaka-aineiden tiedoissa, sillä toimitusketjut ulottuvat usein useille portaille ja useille mantereille.

Vaatimustenmukaisuuden aikataulu ja vaiheittainen täytäntöönpano

Akkuasetuksen digitaalista tuotepassia koskevat vaatimukset pannaan täytäntöön vaiheittain, ja eri velvoitteet tulevat voimaan eri aikoina. Vaiheittaisen lähestymistavan tarkoituksena on antaa teollisuudelle aikaa kehittää tarvittava tekninen infrastruktuuri ja samalla varmistaa, että vaikuttavimmat vaatimukset otetaan käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Keskeiset virstanpylväät ovat:

• 18. helmikuuta 2025 (tavoite): sähköajoneuvojen akkujen hiilijalanjälkiselvitykset; 18. helmikuuta 2026 yli 2 kWh:n ladattaville teollisuusakuille. Kukin velvoite alkaa 12 kuukautta laskentamenetelmää koskevan delegoidun säädöksen jälkeen, jota ei ole vielä hyväksytty (syyskuu 2026)
• 18. elokuuta 2027: toimitusketjun asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita aletaan soveltaa (VII luku, lykätty 18. elokuuta 2025 alkaen asetuksella (EU) 2025/1561)
• 18. elokuuta 2026 (aikaisintaan): sähköajoneuvojen akkujen hiilijalanjäljen suorituskykyluokat, tai 18 kuukautta delegoidun säädöksen jälkeen, jos se on myöhemmin
• Helmikuu 2027: akkupassi pakollinen sähköajoneuvojen akuille, kevyiden kulkuneuvojen akuille ja yli 2 kWh:n teollisuusakuille
• 18. helmikuuta 2028 (aikaisintaan): sähköajoneuvojen akkujen hiilijalanjäljen enimmäisraja-arvot, tai 18 kuukautta delegoidun säädöksen jälkeen, jos se on myöhemmin
• 18. elokuuta 2028 (aikaisintaan): kierrätyssisällön dokumentointi akuille, jotka sisältävät kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä, tai 24 kuukautta delegoidun säädöksen jälkeen, jos se on myöhemmin
• Elokuu 2031: tiettyjen materiaalien kierrätyssisällön vähimmäistavoitteiden on täytyttävä

Akkupassien määräaika helmikuussa 2027 on erityisen merkittävä, koska se on ensimmäinen pakollinen digitaalista tuotepassia koskeva vaatimus missään EU-säädöksessä. Akkupassien käyttöönotosta saatavat kokemukset ohjaavat ESPR-asetuksen mukaisten digitaalisen tuotepassin vaatimusten kehittämistä ja käyttöönottoa muissa tuoteryhmissä, joten akkuala toimii suunnannäyttäjänä koko digitaalisen tuotepassin ekosysteemille.

Akkupassien tekninen toteutus

Akkupassien tekninen toteutus koostuu useista toisiinsa liittyvistä osista, joiden on toimittava yhdessä saumattomana ja yhteentoimivana järjestelmänä. Asetuksen mukaan jokaiseen akkupassiin on päästävä käsiksi yksilöllisen tunnisteen kautta, joka on koodattu akkuun kiinnitettyyn QR-koodiin ja liitetty Euroopan komission ylläpitämään keskitettyyn rekisteriin.

Akkupassien on oltava yhteentoimivia, eli niissä on käytettävä standardoituja tietomuotoja ja protokollia, joiden avulla eri järjestelmät voivat lukea ja käsitellä tietoja. Euroopan komissio kehittää yhdessä standardointielinten ja alan sidosryhmien kanssa teknisiä standardeja, joita sovelletaan akkupassitietojen vaihtoon. Standardeissa määritellään tietomalli, sanasto ja viestintäprotokollat, jotka kaikkien akkupassien ylläpitäjien on otettava käyttöön.

Akkupassijärjestelmiä käyttöön ottaville yrityksille keskeisiä teknisiä näkökohtia ovat sellaisen digitaalisen tuotepassin alustan toimittajan valinta, joka tukee akkuasetuksen erityisiä tietovaatimuksia ja teknisiä standardeja, tiedonkeruuprosessien luominen niin, että tarvittavat tiedot saadaan toimitusketjun useista kohdista, laadunvarmistusmenettelyjen käyttöönotto akkupassitietojen oikeellisuuden ja täydellisyyden varmistamiseksi sekä sen varmistaminen, että järjestelmä pystyy käsittelemään päivityksiä koko akun elinkaaren ajan.

Perustiedot digitaalisten tuotepassien toiminnasta, teknisestä arkkitehtuurista ja tietostandardeista löydät kattavasta digitaalisten tuotepassien oppaastamme.

Vaikutukset toimitusketjuun

Akkuasetuksen digitaalista tuotepassia koskevilla vaatimuksilla on syvällisiä vaikutuksia akkujen toimitusketjuihin. Akkupasseissa vaadittavien tietojen laajuus ja syvyys tarkoittavat, että valmistajat eivät voi täyttää vaatimuksia yksin, vaan niiden on otettava koko toimitusketju mukaan tiedonkeruuseen kaivosyhtiöistä kenno- ja akkupakettien valmistajiin.

Kriittisiä raaka-aineita koskevat huolellisuusvaatimukset ovat erityisen vaativia. Akkuvalmistajien on otettava käyttöön toimitusketjun huolellisuusperiaatteet kansainvälisten standardien mukaisesti, kuten OECD:n ohjeet konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien vastuullisia toimitusketjuja koskevasta asianmukaisesta huolellisuudesta. Niiden on varmistettava akuissa käytetyn koboltin, litiumin, nikkelin ja luonnongrafiitin alkuperä ja raportoitava nämä tiedot akkupassin kautta.

Kierrätyssisältöä koskevat vaatimukset lisäävät toimitusketjun monimutkaisuutta entisestään. Valmistajien on seurattava tiettyjen materiaalien kierrätyssisältöä akuissaan ja raportoitava se passin kautta, ja pakolliset vähimmäisrajat tulevat voimaan vuodesta 2031. Tämä edellyttää jäljitettävyysjärjestelmiä, joilla materiaalien kierrätysalkuperä voidaan todentaa koko toimitusketjussa. Haaste vauhdittaa investointeja digitaalisiin jäljitettävyysratkaisuihin, kuten lohkoketjupohjaisiin materiaalien seuranta-alustoihin.

Nämä toimitusketjuvaatimukset luovat akkualalle uutta dynamiikkaa. Toimittajat, jotka pystyvät tarjoamaan kattavia ja todennettuja tietoja materiaaleistaan, saavat kilpailuetua, kun taas ne, jotka eivät pysty, voivat jäädä ulos EU:n markkinoita palvelevista toimitusketjuista.

Uusiokäyttö ja käytöstä poistetun akun hallinta

Yksi akkuasetuksen innovatiivisimmista piirteistä ovat uusiokäyttöä ja käytöstä poistettujen akkujen hallintaa koskevat säännökset, jotka molemmat liittyvät tiiviisti akkupassiin. Kun sähköajoneuvojen akut tulevat ajoneuvokäytössä elinkaarensa päähän, niissä on usein jäljellä huomattavaa varastointikapasiteettia, jota voidaan hyödyntää vähemmän vaativissa sovelluksissa, kuten kiinteässä energian varastoinnissa. Akkupassilla on ratkaiseva rooli uusiokäytön mahdollistamisessa, koska se tarjoaa tiedot, joita tarvitaan akun jäljellä olevan kapasiteetin ja uuteen käyttötarkoitukseen soveltuvuuden arvioimiseen.

Kun akku otetaan uusiokäyttöön, akkupassi on päivitettävä vastaamaan muuttunutta tilaa, mukaan lukien akun suorituskykyominaisuuksien muutokset ja siitä vastaavan uuden talouden toimijan tunnistetiedot. Näin varmistetaan, että passi pysyy elävänä asiakirjana, joka seuraa akkua koko sen elinkaaren ajan ensimmäisestä käytöstä uusiokäytön kautta lopulliseen kierrätykseen.

Akun käyttöiän päättyessä passi antaa kierrättäjille tiedot, joita ne tarvitsevat akun turvalliseen ja tehokkaaseen käsittelyyn. Akun kemiaa, koostumusta ja mahdollisia vaarallisia aineita koskevien tietojen avulla kierrättäjät voivat valita sopivat käsittelytekniikat ja maksimoida materiaalien talteenoton. Tämä on suoraan linjassa niiden kiertotalouden tavoitteiden kanssa, joihin sekä akkuasetus että ESPR perustuvat.

Valmistautuminen akkupassivaatimuksiin

Pakollisten akkupassien määräajan helmikuussa 2027 lähestyessä akkujen arvoketjun yritysten on vauhditettava valmistautumistaan. Tärkeimpiä vaiheita ovat kattavan tietopuuteanalyysin tekeminen sen selvittämiseksi, missä nykyinen tiedonkeruu ei riitä passivaatimuksiin, toimitusketjun kumppaneiden osallistaminen varhain tiedonjakosopimusten ja teknisten rajapintojen sopimiseksi, asetuksen tekniset eritelmät täyttävän akkupassialustan valinta ja käyttöönotto sekä pilottihankkeiden toteuttaminen tiedonkeruun, validoinnin ja passien luomisen testaamiseksi ennen pakollista päivämäärää.

Parhaat edellytykset menestyä on organisaatioilla, jotka näkevät akkupassivaatimukset strategisena mahdollisuutena eivätkä sääntelytaakkana. Hyvin toteutettu akkupassijärjestelmä ei ainoastaan täytä sääntelyvaatimuksia, vaan tuottaa myös arvokasta tietoa tuotekehitykseen, laadunhallintaan ja asiakasviestintään. Alalla, jolla kestävyysnäytöt ovat yhä tärkeämpiä sekä kuluttajille että kalustonhaltijoille, akkupassista on tulossa keskeinen kilpailutekijä.

10 vaiheen toimintasuunnitelma EU:n akkuasetuksen noudattamiseksi

1. Kartoita akkuvalikoimasi asetuksen luokkien mukaan. Kannettavat akut, kevyiden kulkuneuvojen akut, teollisuusakut, sähköajoneuvojen akut, SLI-akut. Kullakin luokalla on omat velvoitteensa ja aikataulunsa.
2. Dokumentoi toimitusketjun asianmukainen huolellisuus. Vaaditaan 18. elokuuta 2027 alkaen koboltin, litiumin, luonnongrafiitin ja nikkelin osalta. Kata kaikki neljä riskiä: ihmisoikeudet, lapsityö, ympäristö ja lahjomattomuus.
3. Rakenna hiilijalanjäljen laskentainfrastruktuuri. Tavoitepäivä 18. helmikuuta 2025 sähköajoneuvojen akuille, lykätty 12 kuukauden päähän laskentamenetelmää koskevan delegoidun säädöksen hyväksymisestä; noudata komission menetelmää ja valitse todentaja.
4. Ota kennotoimittajat mukaan kierrätyssisältötyöhön. Tavoitteet alkavat vaikuttaa vuodesta 2031. Luo alkuperäketjun dokumentaatio jo nyt, jotta voit myöhemmin perustella väitteesi.
5. Valmistaudu akkupassiin 18. helmikuuta 2027 alkaen. Tämä on suuri tietoinfrastruktuuri-investointi. Sitä ei voi rakentaa muutamassa kuukaudessa.
6. Suunnittele akun kunnon raportointi. Akkupasseissa on dynaamisia tietoja. Suunnittele tietovirta akunhallintajärjestelmistä passiin.
7. Päivitä merkinnät ja vaatimustenmukaisuusvakuutukset. CE-merkintäprosessi, tekniset asiakirjat ja tuotemerkinnät muuttuvat kaikki uuden asetuksen myötä.
8. Koordinoi ajoneuvovalmistajien kanssa. Jos toimitat akkuja autonvalmistajille, ne lukevat passisi omiin järjestelmiinsä sekä digitaaliseen ajoneuvon kiertotalouspassiin, jota romuajoneuvoasetus (EU) 2026/1738 edellyttää jokaiselta uudelta ajoneuvolta 1. syyskuuta 2032 alkaen. Yhtenäistä tietomuodot ja API-rajapinnat.
9. Seuraa jäsenvaltioiden valvontaprioriteetteja. Markkinavalvonta on jäsenvaltioiden vastuulla. Kukin voi asettaa omat tarkastusprioriteettinsa.
10. Päivitä jälkimarkkina- ja käytöstäpoistosopimukset. Tuottajat vastaavat edelleen käytöstä poistetuista akuista. Päivitä sopimukset keräysverkostojen ja kierrättäjien kanssa.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin EU:n akkuasetus tuli voimaan?

EU:n akkuasetus 2023/1542 tuli voimaan 17. elokuuta 2023. Eri velvoitteet tulevat sovellettaviksi porrastetusti vuosien 2024 ja 2036 välillä.

Mitä akkuja asetus koskee?

Kaikkia EU:n markkinoille saatettavia akkuja: kannettavia akkuja, kevyiden kulkuneuvojen akkuja, teollisuusakkuja, sähköajoneuvojen akkuja sekä käynnistys-, valaistus- ja sytytysakkuja (SLI-akut).

Milloin akkupassista tulee pakollinen?

Akkupasseista tulee pakollisia 18. helmikuuta 2027 sähköajoneuvojen akuille, kevyiden kulkuneuvojen akuille ja yli 2 kWh:n teollisuusakuille.

Milloin asianmukaista huolellisuutta koskevia sääntöjä sovelletaan?

18. elokuuta 2027 alkaen (asetus (EU) 2025/1561 siirsi päivämäärää 18. elokuuta 2025 alkaen) talouden toimijoiden, jotka saattavat akkuja markkinoille ja joiden nettoliikevaihto on vähintään €40 miljoonaa, on noudatettava toimitusketjun asianmukaista huolellisuutta koboltin, luonnongrafiitin, litiumin ja nikkelin osalta.

Mikä korvasi aiemman paristodirektiivin?

EU:n akkuasetus 2023/1542 korvasi direktiivin 2006/66/EY. Toisin kuin aiempi direktiivi, asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta kaikissa jäsenvaltioissa ilman kansallista täytäntöönpanoa.

Mitä hiilijalanjälkeä koskevat vaatimukset ovat?

Asetuksessa asetettiin 18. helmikuuta 2025 sähköajoneuvojen akkujen hiilijalanjälkiselvitysten tavoitepäiväksi, mutta velvoite alkaa 12 kuukautta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt laskentamenetelmää koskevan delegoidun säädöksen; syyskuussa 2026 säädöstä ei ole vielä hyväksytty, joten päivämäärä on lykkääntynyt.

Sovelletaanko kierrätyssisältöä koskevia sääntöjä jo?

Kierrätyssisällön raportointi muuttuu pakolliseksi vähitellen. Vuodesta 2031 akkujen on täytettävä koboltin, litiumin, lyijyn ja nikkelin vähimmäisrajat. Tiedonkeruu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.

Kuka valvoo asetuksen noudattamista?

Jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaiset valvovat asetusta omalla alueellaan. EU-tason koordinoinnista vastaavat komissio ja tarvittaessa Euroopan kemikaalivirasto.